keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 4

Mikä tässä lajissa viehättää?

Monesti olen itsekin miettinyt, että miksi juuri tämä harrastus? Suurimpana syynä tämän harrastuksen aloittamiseen oli tietysti se että syntyi perheeseen jossa oli jo ennestään monta ravihevosta. Tallista läytyi myös poni jonka kanssa minulla oli mahdollisuus harjoitella perus alkeita. Kipinä hevosiin tuli kuin itsestään, enkä ole elänyt hetkeäkään ilman noita ihania nelijalkaisia.
Mutta on sitä monesti tullut mietittyä että mikä on saanut jatkamaan tätä harrastusta? Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, rakkaus hevosiin. Ei niistä pysty luopumaan vaikka yrittäisikin, en osaisi elää ilman niitä.
Raviurheilu, niinkuin muukin hevosharrastus on kallista puuhaa. Hevoset ja ponin maksavat tuhansia euroja, oma talli/ talli paikka, hevosen ruoat, loimet, suitset, kärryt ja kaikki muut varusteet ponille ja itsellesi, eläinlääkäri kulut, matkakulut kisapaikalle, lista vaan jatkuu ja jatkuu ja rahaa palaa.
Tämä on myös fyysisesti raskas laji. Pitää treenata ponia/hevosta säännöllisesti, käydä hoitamassa se joka päivä ja huolehtia sen hyvin voinnista. Jalkapallo harkat voit jättää väliin jos olet kuumeessa, mutta hevostasi et voi jättää ulos tarhaan ruokkimatta vaan sinun täytyy joko puolikuntoisena raahautua hoitamaan hevosesi tai järjestää niin että joku muu käy sen tekemässä.
Ravipäivät ovatkin sitten ihan eri asiansa. Joinain pävinä joutuu heräämään aamulla aikaisin tallille ruokkimaan ja laittamaan ponia/ hevosta kiskuntoon. (Itse olen herännyt parhaillaa jopa kahdelta yöllä tallille). Jos kyseessä on iltaravit lähdetään yleensä iltapäivästä (riippuen tietysti kuinka kauas ollaan lähdösä) ajelemaan hevosautolla kilpailu paikalle, joskus saatetaan päästä kotiin jo ennen kahdeksaa, mutta joskus saattaa mennä reilusti yli puolenyön ennenkuin päästään tallille ja siinä sitten vielä hoidetaan ja ruokitaan hevonen, putsataan auto ja purataan tavarat ennenkuin matka kohti omaa kotia voi alkaa. Kohta huomaakin että kappas, viiden tunnin päästä pitäisi lähtä jo kouluun.
Kesällähän tätä on oikein mukava harrastaa, kun on lämmintä ja valoisaa. Mutta syksyllä ja talvella homma voi muuttua monella vastenmieliseksi ja mieluusti rankan kuolupäivän jälkeen jäisi vain sisälle löhöilemään ja tietokoneelle istumaan. Syksyllä saadaan ajaa pimeässä ja vesi sateessa ja talvella puolestaan sormet aivan jäässä.
Kuraista, mutta silti iloista poukkaa! :)


 Syksyllä ja talvella tosiaan saadaan ajaa pimeässä, itselläni kävi viimeksi tiistaina niin, että olin koulussa viimeisellä tunnilla ja kello läheni puolta kolmea, katsoin siinä stten ulos ja siellähän oli jo vaikka kuinka hämärää. Kotiin päästyäni olikin jo ihan pilkko pimeää ja vielä piti lähteä ajamaan kaksi ponia. Talvella sitten saadaan pukeutua ihan kunnon toppavaatteisiin ja ponitkin, etenkin klipatut pitää paketoida kunnon loimi kerroksen alle. Itselläni on aina sama ongelma talvella, sormien jäätyminen, monesti on tullut tultua itkukurkussa lenkiltä kun sormiin koskee niin kovasti.
Mutta kyllä tämä on kaiken vaivan arvoista. Ne onnistumisen tunteet niin kotona treeneissä kuin raveissakin auttaa jaksamaan ja yrittämään aina vaan uudestaan.

Nämä ovat ne hetket jotka auttavat jaksamaan ja joita kohti pyritään! :)

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! :) Ois kiva saada lisää tämmösiä joissa kerrot mielipiteistäs ja kokemuksistas yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit! :) Teen kyllä mielelläni, jos vain saan hyvän/hyviä ideoita!:)

      Poista